To the memory of yesterday's victims

Nocturne

Ruislinnun laulu korvissani

tähkäpäiden päällä täysi kuu;

kesä-yön on onni omanani,

kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu,

siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,

tuoksut vanamon ja varjot veen;

niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,

sydämeni suuri hiljaisuus,

uskontoni, soipa säveleinä,

tammenlehvä-seppel vehryt, uus.

En ma enää aja virvatulta,

onpa kädessäni onnen kulta;

pienentyy mun ympär' elon piiri;

aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;

edessäni hämäräinen tie

tuntemattomahan tupaan vie.

Nocturne - translated by Aina Swan Cutler

I hear the evening cornbird calling.

Moonlight floods the fields of tasseled grain.

Wood smoke, drifting veils the distant valleys.

Summer evening's joy is here for me.

I'm not happy yet no sorrow shakes me,

but the dark woods stillness I would welcome.

Rosy clouds through which the day is falling,

sleepy breezes from the blue gray mountains,

shodows on the water, meadow flowers...

out of these my heart's own song I'll make!

I will sing it, summer hay-sweet maiden,

sing to you my deep serenity,

my own faith that sounds a swelling music,

oak-leaf garland ever fresh and green.

I'll no longer chase the will-o-wisp.

Happiness is here in my own keeping.

Day by day, life's circle narrows, closes.

Time stands still now ... weather cocks all sleeping.

Here before me lies a shadowy way

leading to a strange, an unknown place.

Eino Leino